Allez les bleus!

Terkkuja Pariisista, jalkapallohumun keskeltä!

Sunnuntaina oli tosiaankin aika sanoa hyvästit perheelle ja lähteä junalla kohti Pariisia. Viimeiset viikot kuluivat ihan tosi nopeasti ja aika tuntui suorastaan loppuvan kesken. Pakkaamisen aloitin viisi päivää ennen lähtöä, eikä se todellakaan ollut helppoa! Olin etukäteen lähettänyt pari vaate- ja yhden kirjapaketin Suomeen, mutta silti tavaraa jäi vielä paljon.

 

Koko lähtöpäivän elin kuin unessa. Ei se vaan tuntunut yhtään todelliselta, en oikeasti voinut olla lähdössä. Tunnelma oli tietyllä tapaa haikea, koska tähän elämään ei voi enää palata. Toisaalta olin helpottunut, kun tiesin pääseväni takaisin Suomeen, missä saan jatkaa "oikeaa" elämääni. Ranskaelämässä on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta jotenkin kaikki on vaan niin paljon helpompaa Suomessa. Aion kyllä mennä vielä käymään perheeni luona, mutta kun sitä ajankohtaa ei voi tietää. Perheeni on myös puhunut, että he voisivat joskus tulla käymään Suomessa.

Sacre Coeur

Menin siis yksin Pariisiin, koska suurin osa vaihtareista oli jo lähtenyt ja kaikki muut suomalaiset menivät muilla junilla. Panikoin etukäteen ihan kauheasti sitä, miten selviän juna-asemalta hotellille kaikkien laukkujen kanssa. Ihan vaivattomasti se ei sujunut, kun rymysin siellä junassa ja tukin käytävät ja oviaukot. Taksiakin sain etsiä vartin kaatosateessa. Hengissä selvisin, enkä kai tullut huijatuksi taksin hinnasakaan. Täällähän turisteja yritetään usein huijata, jos ei kysy hintaa etukäteen.

Parkkeeraus pariisilaisittain

Kaksi päivää on nyt kierrelty kaupunkia. Minulle tämä on jo kolmas kerta täällä, joten kauheasti ei tarvi enää karttaakaan katsoa, eikä olla edes eksytty :) Silti täältä löytyy aina jotain uutta, kaupunki kun on ihan valtava. Eilen vaan syötiin pitkään ja käveleskeltiin ympäriinsä. Tänään shoppailtiin, käytiin Invalidikirkolla katsomassa Napoleonin hautaa ja iltakävelyllä Sacre Coeurin kirkolla. Useaan otteeseen olen saanut paikallisilta kehuja ranskantaidoistani, eli kai sitä jotain on tullut tämän vuoden aikana opittua. Ja Ranskahan tosiaan voitti tänä iltana oman pelinsä, jonka vuoksi koko kaupunki on sekaisin. Autot tööttäilevät, ihmiset huutavat ja liehuttelevat lippuja. Ehkä vähän outoa, kun kyse ei ollut edes finaalista :D

Oopperatalo iltavalaistuksessa 

Huomenna viimeinen kokonainen päivä Ranskassa ja keskiviikkona illalla ollaankin jo Suomessa. Odotan ihan kauheasti, että pääsen taas näkemään kaikki kaverit ja olemaan kotona, mutta voisin kyllä jäädä tännekin. Pariisikuume on taas kerran kasvanut ja eihän sitä koskaan tiedä, jos joskus olenkin vaikka pariisilainen :)

Seuraavan (ja ehkä viimeisen) kerran kirjoitankin jo Suomesta, à bientôt!

Libourne, ma petite ville

Salut!

En ole koulukaupungistani Libournesta tänne blogin puolelle kovin montaa kuvaa laittanu, saati siitä kertonut. Yksi kaunis iltapäivä tehtiin suomityttöjen kanssa valokuvauskierros kaupungissa (tai minä kuvasin ja pakotin muut mukaan), joten nyt olisi niitä kuviakin.





Jos täältä meiltä kotoa haluaa lähteä ihmisten ilmoille, niin lähin mahdollisuus siihen on Libournessa, 24 km päässä. Asukkaita siellä on muistaakseni jotain 20 000 ja 30 000 väliltä eli ei kovin paljoa. Arkisin väkimäärää lisää se, että missään ympäröivällä maaseudulla ei ole lukioita, vaan kaikki tulevat Libourneen. Sitten kun pikkukaupungin pölyt alkavat kyllästyttää, voi ottaa junan tai bussin ja jatkaa matkaa Bordeaux'hon.

Paikallinen tapa korjata autonikkuna. 

Syksyllä parin ensimmäisen viikon jälkeen, kun olin vähän kaupunkiin tutustunut, se vaikutti ihan kivalta paikalta. Syksyn edetessä ja talven tullessa koko kylä rumine taloineen alkoi kuitenkin ärsyttää, mutta nyt kevään ja kesän tullen paikka näyttää taas paljon kivemmalta.

Keskusaukio, jolla järjestetään markkinat muutamana aamupäivänä viikossa.  

St. Jean-Baptisten kirkko ja taustalla näkyvä matala rakennus on kouluni.

Mitä Libournessa sitten voi tehdä? No ei oikeastaan mitään. Täältä löytyy yksi ostoskatu, rue Gambetta, ja muutamia pikkuliikkeitä sivukaduilta. Muutama kahvila ja kirjastokin löytyy, mutta siihen se sitten jääkin. Kuulostaa ihan Oululta, mutta on todellisuudessa vielä kymmenen kertaa ankeampi paikka. Mutta kyllähän kymmenen kuukautta vaikka päällään seisoo ja on Libournessa monesti kivaakin :)

Kaupungintalo

Ostoskatu ja kahvila, josta löytää varmimmin vaihtariseuraa. 

Täällä Euroopan toisella laidalla ei juhannusta juhlita, joten tavallisissa viikonlopputunnelmissa mennään. Jäljellä olevat päivätkin voi jo laskea kahden käden sormilla! Yritän vielä ensi viikolla ja sitä seuraavalla Pariisissa kirjoitella jotain, mutta jos en saa mitään aikaan, niin Suomessa sitten.

À bientôt!

La fin du chemin scolaire

Yksi eniten täällä aikaani vieneistä asioista on koulu. Sitä varten olen herännyt joka aamu ihan liian aikaisin, odottanut bussia pakkasessa ja helteessä ja raahautunut melkein kaikille tylsimmillekin tunneille. Paikallinen koulusysteemi on ehkä huonoin ikinä ja monet asiat voisi tehdä niin paljon paremmin. Kaikesta huolimatta, koulun ansiosta kielitaitoni on kehittynyt valtavasti niin kirjoituksen, puhumisen kuin kuullunymmärtämisenkin suhteen ja koulussa olen tavannut ne ihmiset, joita en halua koskaan unohtaa ja jotka haluan tavata vielä vuosien päästäkin. Torstaina oli viimeinen koulupäivä ja nyt se kaikki on ohi.

En ollut se kaikista tunnollisin oppilas. Tein läksyt ehkä kerran, enkä lukenut yhteenkään kokeeseen tai edes osallistunut kaikkiin. Silti monet numeroistani olivat parempia kuin puolella luokasta. Olinkin hieman yllättynyt, kun jopa minua aina niin pahasti katsonut ranskanopettaja kehui suorituksiani todistuksessa. Viimeisen koulupäivän kunniaksi meidän ja muutaman muun luokan oppilaat pukeutuivat naamiaisasuihin ja muihin asusteisiin. Luokkaa tulee kyllä ikävä, ajoittaisesta eläintarhameiningistä huolimatta siellä on ihan mahtava luokkahenki!

Viimeisen kuukauden aikana on muutenkin ehtinyt tapahtua monenlaista. Perheen kanssa ollaan ajeltu ympäri kyliä milloin parsatilalla, milloin rantakaupungissa. Koulussa kevät päättyi gaalaan, jossa sain nauraa vedet silmissä ja vatsalihakset kipeinä. Jossain välissä söin ensimmäistä kertaa sushia ja tein ranskan kielen tasokokeen. Nyt lomalla aion murehtia pakkaamista, ostaa lisää tuliaisia ja nauttia viimeisistä kahdesta viikostani täällä!

À bientôt et bonnes vacances!

Vivre pour manger

Bonsoir!

Yleensä ihmiset syövät elääkseen, mutta ranskalaisilla on tapana elää syödäkseen. Ruoka, sen valmistus ja yhdessä syöminen ovat kaikki täällä tosi tärkeitä. Tässä 8½ kuukauden aikana on paikallinen ruokakulttuuri tullut jo niin tutuksi, että kirjoitanpa siitä nyt tännekin. En ole oikein kunnostautunut näiden ruokakuvien ottamisen suhteen, mutta laitetaan nyt sitten niitä eniten ruokaan liittyviä kuvia :D

 

viikonloppu - arkiaamu

Toisin kuin Suomessa, Ranskassa aamu alkaa useimmiten makealla, eikä niin kauhean terveellisellä, aamupalalla. Arkiaamulle tyypillistä on esim. leipä hillolla, hunajalla tai nutellalla. Meillä syödään viikonloppuaamuisin croissanteja ja chocolatineja, mutta näin ei tosin ole kaikissa perheissä. Lounas syödään puolilta päivin. Illallinen syödään paljon myöhemmin kuin Suomessa, meillä arkisin 19.30-20.30, viikonloppuisin yhdeksän jälkeen. Ilman ruokaa ei ole pakko selviytyä koko lounaan ja illallisen väliä, vaan koulun jälkeen voi syödä jotain välipalaa, kuten keksejä tai suklaata.

Suomessa olen tottunut siihen, että kukin syö ruokansa milloin haluaa ja siihen menee kymmenestä viiteentoista minuuttia. Tänne tultaessa muutos olikin melkoinen. Ruoka syödään aina yhdessä koko perheen kanssa (paitsi aamupala ja lounas arkisin) eikä syödessä pidetä kiirettä. Ennen ruokailua voidaan syödä aperitiivi. Ei tosin joka kerta, vaan yleensä viikonloppuisin ja jos on vieraita tai jokin juhla. Aperitiivinä syödään jotain pientä suolaista, kuten suolapähkinöitä, sipsejä, oliiveja, katkarapuja jne.

Kreppiravintolassa

Varsinainen ruokailu aloitetaan alkupalalla. Se voi olla keittoa, salaattia, pateeta, retiisejä, suolakurkkuja, avokadoja, ostereita, melkein mitä vaan. Sen jälkeen syödään pääruoka, joka sekin voi olla mitä vaan maan ja taivaan väliltä. Tavallisen kanan ja kalan lisäksi olen syönyt ainakin jänistä, ankkaa, vasikan sydäntä, härän kieltä, jonkun elikon munuaisia ja vaikka mitä. Sammakonreisiä ja aivoja en ole onneksi joutunut syömään, vaikka niitäkin olen kyllä nähnyt kaupan pakastealtaassa. Hostäitini on kuitenkin aina varautunut siihen, etten näistä erikoisemmista ruuista tykkää ja tehnyt lisäksi jotain "tavallista" ruokaa. Lisukkeena voi olla pastaa, riisiä, harvoin perunoita ja tosi usein kuskusia.

Crêpe au nutella

Pääruokaa seuraa juusto, joka todellakin on täällä yksi aterian ruokalajeista. Eikä sitä syödä vain viikonloppuisin, vaan joka aterialla. Juuston kanssa syödään yleensä vihreää salaattia ja patonkia. Viimeisenä tulee sitten jälkiruoka. Arkisin se on yleensä vanukas tai hedelmä, juhlissa ja viikonloppuisin jotain hienompaa. Ruokajuoma ei suikaan ole maito vaan vesi, ja halukkaat juovat viiniä. Patonkiakaan ei saa unohtaa! Ranskalaiset ovat patongin suurkuluttajia, ja joka päivä haetaan tuoretta patonkin leipomosta. Eikä ole yhtään epätavallista kävellä patonki kainalossa kadulla, päinvastoin. Sitä sitten syödään joka aterialla niin alku- kuin pääruuan ja juuston kanssa.

Arki-iltaisin meillä kuluu ruokailuun noin tunti. Sunnuntaiateriaa ollaan parhaimmillaan syöty viisi tuntia ja jouluateriaan meni ennätykselliset seitsemän tuntia. Syödessä keskustellaan ja ainakin meillä katsotaan telkkaria samaan aikaan. Kaikki perheet eivät tietenkään ole samanlaisia ja erot perheiden välillä voivat olla hyvinkin suuria. Mutta näin meillä, toivottavasti nyt edes jotenkin aukesi tämä ranskalaisen ruokakulttuurin maailma :D

À bientôt!

Encore en Alsace

Salut!

Viime kerralla jäätiin Strasbourgiin ja nyt tulee jatkoa meidän reissusta. En enää ihan kaikkea muista, enkä kyllä jaksa kirjoittaakaan, mutta laitetaan kuvia senkin edestä!

Katumarkkinoilla

Ajoimme vähän matkan päähän kylään nimeltä Selestat. Siellä oli vielä aamupäivän markkinat menossa, joten teimme pienen kierroksen. Itse en oikeen koskaan uskalla luottaa tuollaisten torien tavaroiden laatuun, joten tälläkin kertaa jätin ostokset tekemättä. Silti on kivaa kierrellä ja katsella, mitä kaikkea on tarjolla :) Aiempien päivien harmaa ilmakin alkoi väistyä, ja saimme vaihteeksi nauttia auringonpaisteesta.

Paikallinen kirjasto

Kaupungintalo

Kylän laitamilla oli muuri, joka oli täynnä kylttejä randomteksteillä. 

Hostisä kertoi seuraavan kohteemme olevan Ranskan kaunein kylä. Vähän kyllä uskalsin epäillä, mutta perille päästyä se osoittautui tosi hienoksi paikaksi. Eguisheim on siis tosiaankin saanut Ranskan kauneimman kylän tittelin ja ainakin talojen, kukkien ja pääsiäiskoristeiden puolesta se sitä varmasti olikin. Ostettiin myös Bretzeleitä, suolaisia, makeita ja munkkeja :D 

Bretzeleitä! 

Pari viimeistä yötä vietettiin Kaysersbergissä. Kävimme maistelemassa käsityönäyttelyssä, tuliaisostoksilla, maistelemassa paikallisia viinejä ja söimme tarte flambée -piirakoita. Ne ovat paikallinen erikoisuus (löytyy kyllä muualtakin, ainakin pakasteversiona), jossa on tosi ohut pizzamainen pohja ja sen päällä ranskan?kermaa, sipulia ja kinkkua. Lisäksi voi valita muita täytteitä ja omani otin Munster-juustolla. Jälkimmäisenä päivänä söimme myös suolaisia versioita ja omassani oli banaania ja suklaata. Nyt tuli myös bongattua niitä haikaroita, haikaroiden maassa kun oltiin :)

Ehkä maailman ihanin talo! 

 Loppuviikosta istuttiin taas kaksitoista tuntia autossa ennen kuin saavuttiin kotiin, jossa hostveli meitä jo kyllästyneenä odottikin :D Reissu oli kaiken kaikkiaan onnistunut ja ymmärsin jopa ranskaa saksalaisella aksentilla puhuttuna. Loppuun vielä kuvakollaasi paikallisista kukista, joita kuvasin taas ihan liikaa.

À bientôt!

Au pays des Cigognes

Bonjour à tous!

Viime kerrasta onkin taas vierähtänyt aikaa. Arki-iltaisin en vaan yksinkertaisesti ehdi tekemään mitään ylimääräistä, eikä viikonloppuisinkaan ole juuri tullut kirjoistusfiilistä. Kuvia olen alkanut räpsimään puhelimellani, mutta netin puutteen vuoksi niiden saaminen koneelle ottaa aikansa, eikä ole kivaa kirjoittaa ilman kuvia.

Nyt on tilanne kuitenki se, että viime viikolla kameran muistikortti täyttyi kuvista, lähdettiin nimittäin perheen kanssa reissuun! Täällähän pääsiäislomakin kestää ruhtinaalliset kaksi viikkoa, joten päätettiin vähän vaihtaa maisemaa. Matka kesti kokonaisuudessaan kahdeksan päivää, ja jotta kuvia ja muuta ei tule liikaa, jaan reissukertomuksen kahteen osaan.

Meidän takapihalta

Hostperheelläni on siis asuntoauto, jolla ollaan aiemmin tehty kaksi reissua, Espanjan rajalle ja rannikolle. Tällä kertaa matka suuntautui maan toiselle puolelle, Alsaceen. Alue on Saksan rajan vieressä, ja rajan toiselta puolelta onkin tullut paljon vaikutteita. Aluetta kutsutaan myös nimellä "pays des Cigognes" eli haikaroiden maa. Oli ihan mahtavaa päästä näkemään "erilainen Ranska"! Perjantaina lähdettiin ajamaan ja aikaa saatiin kulumaan kokonaiset 12 tuntia. Yhteen päivään sitä ei suinkaan ajettu, vaan perillä oltiin lauantai-iltana.

Ensimmäinen pysäkki oli kylä nimeltä Obernai. Useimmat talot olivat tuollaisia saksalaistyylisiä eli niissä on näkyvillä nuita puisia rakenteita ja ne ovat värikkäitä. Ihan erilaista siis kuin täällä meillä! Kävellessämme keskustassa halusin vaan saada mahdollisimman paljon kuvia noista ihanista taloista! Vierailimme myös pienessä katedraalissa, joka oli tosi nätti, kuten katolilaiset kirkot yleensäkin. Illalla nähtiin marokkolainen hääseurue ja syötiin ravintolassa. Paikallinen Munster-juusto on muuten tosi hyvää! 

Obernain keskustassa

Sarkofageja, joihin hostisän mukaan laitetaan vain kuolleita. 

Obernaissa nukutun yön jälkeen, tai oikeastaan kahden, lähdettiin kaupunkiin, jota olin odottanut kaikista eniten eli Strasbourgiin. Kaupunki on yksi Ranskan suurimmista. Ei nyt kuitenkaan mikään Pariisi, mutta isompi kuin Bordeaux. Saavuttiin kaupunkiin aamupäivällä, jolloin ihmisiä ei ollut vielä paljoa liikenteessä. Aika oli siis varsin otollinen kuvien ottamiseen. Juotiin aamupäiväkahvit, kierreltiin kaupunkia kävellen ja vierailtiin katedraalissa. Hostisän mielestä tuo Strasbourgin katedraali on Ranskan hienoin, mutta omasta mielestäni öinen Sacre Coeur vie voiton. Päivän mittaan kaupunki alkoi täyttyä ihmisistä, mutta ei suinkaan vain ranskalaisista. Kuulin varmasti puhuttavan enemmän saksaa ja englantia kuin ranskaa, näin jopa suomalaisia turisteja, tai siis kuulin. Tykkäsin kaupungista tosi paljon ja sinne täytyy kyllä päästä uudestaankin!  

Kaupungintalon edustalta

Kaupungintalo

Katedraali

Strasbourgista matka jatkui seuraaviin kohteisiin, mutta niistä kuulette sitten ensikerralla! (Joka toivottavasti on tulevalla viikolla.)

À bientôt!  

Dans ma tête

Maaliskuista Libournea

Salut! 

Tänään sunnuntaina on 208. päiväni Ranskassa ja sunnuntaina 29. kesäkuuta, tasan kolmen kuukauden päästä, lähden Pariisiin. Kolmen kuukauden ja neljän päivän päästä olen jo Suomessa. En ole koskaan ollut niin tietoinen päivistä ja ajan kulumisesta kuin täällä ollessani. Mutta tiedän, etten ole ainoa vaihtari, joka laskee päiviä. Niitä kuulemma laskee myös äiti Suomessa. Haluan tietää, milloin pääsen taas kotiin ja samalla järkyttyä siitä, kuinka vähän aikaa on enää jäljellä. 

Teatterista Bordeaux'sta

Tämä päivä on kulunut tuskaisen hitaasti, ja olen vieläkin väsynyt eilisiltaisen 17 hengen illallisen jäljiltä. Voi sitä ruuan ja melun määrää! Nukkumaan pääsin yhden maissa heti sen jälkeen, kun nukahdin ruokapöytään. Huomenna alkaa taas koulu ja tavallinen arki jatkuu. Luokkani on ihan mahtava ja kouluun on kiva mennä. Viime viikkoina olen tutustunut muutamiin ihan mahtaviin ihmisiin. Ihanimpiin ihmisiin, joita ole täällä tavannut. Harmi, että on enää niin vähän aikaa. Täytyy vaan yrittää saada siitä vähästäkin irti kaikki mahdollinen.